Palkittu politiikan aikakauslehti
36€/4kk

D-analyysit

Lasse Laatunen: Lain ja kohtuuden tähden

Kari Hulkko
Kolumnit

Lasse Laatunen

Kirjoittaja on EK:n entinen työmarkkinajohtaja.

Kirjailija, emeritusprofessori Aulis Aarnio on julkaissut kahdeksannen kaunokirjallisen teoksensa Viiltävät muistot, kertomus ihmisistä Suomen syntyessä (Warelia 2021). Kirjan lukeminen antoi minulle pontimen tähän kolumniin.

Lasse Laatunen

Aulis Aarnio on kansainvälisesti arvostettu siviilioikeuden ja oikeusfilosofian tutkija. Aarnion romaanissa on vahva oikeusfilosofinen sisältö. Kirjan henkilöhahmojen kautta professori piirtää väkevästi oikean ja väärän rajaa. Aarnio on ilmeisesti eniten tätä kysymystä Suomessa pohtinut juristi. Hänen oikeustieteellinen tuotantonsa on laaja ja merkittävä. Nyt hän romaanissaan nostaa oikean ja väärän pohdinnan lain tasolta demokratian tasolle.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille.

Vaikka Aarnion kirja sijoittuu vuoden 1918 sotaan, sen jälkeisiin vuosiin ja Lapuan liikkeen aikaan, antaa se ajattelemisen aihetta myös nyt vastakohtaisuuksien lietsomisen aikakautena. Oikean ja väärän raja ei kulje eri puolueiden, vastakkaisten työmarkkinaosapuoltan, suomalaisten ja maahanmuuttajien eikä muidenkaan tahojen välissä, vaan eri intressipiirien sisällä.

Yhteisymmärrykseen pyrkiminen yhteiskunnassa ei ole kiinni koulutuksesta eikä asemasta. Sen sijaan se vaatii sydämensivistystä, rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuuden tunnetta. Toisen osapuolen kunnioittamista. Yhteisymmärryksellä on iso arvo vedettäessä oikean ja väärän rajaa niin politiikassa kuin työmarkkinapolitiikassa. Sama pätee muuhunkin kanssakäymiseen yhteiskunnassa.

Konsensuksen syytetään olleen Suomessa kehityksen jarru. Näin väittävät he, jotka ovat mielestään aina oikeassa. Vastapuolella ei ole olemassaolon oikeutusta. On mukavampi määrätä kuin neuvotella. Tuloksienkin odotetaan olevan silloin mieluisampia. Koko yhteiskuntaa ne eivät kuitenkaan välttämättä vie eteenpäin.

Suomi on moniarvoinen maa. Aarnion kuvaamat vuodet 1918–1933 olivat nuoren demokratian kipeitä vuosia. Oikean ja väärän raja ei ollut vain häilyvä, vaan rajaa rikottiin sumeilematta. Demokratia kyseenalaistettiin. Vastapuolen kunnioitus, koskemattomuus ja henki olivat löyhissä kantimissa. Oikeusjärjestystä ei kunnioitettu.

Nyt ajat ovat toiset. Oikeusjärjestys kyllä kestää. Ajalle tyypillisesti määräämistä yritetään nostaa neuvottelemisen sijaan. Toimiva työmarkkinajärjestelmä on ollut merkittävä yhteiskunnallisten ristiriitojen säätelymekanismi. Sitä tarvitaan edelleen sekä politiikan tukena että työmarkkinoilla työrauhan takaajana.  Toki osapuolilla on oikeus valita tiensä. Uuttakin on luvallista tavoitella. Silti kannattaisi uhrata etukäteen joku ajatus onnistumisen todennäköisyydellekin. Realismi olisi hyvä mauste sen varalta, että soppa kiehuisi hellalle.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
36€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE